PYHÄ BIRMA

PYHÄ BIRMA RODUSTA PÄHKINÄNKUORESSA

Pyhä birma on puolipitkäkarvainen naamiokissa, jolla on valkoiset tassut. Takajaloissa valkoinen väri kulkee kiilana jalkapohjassa. Kissan turkki on silkkimäisen pehmeä ja helppohoitoinen. Birmalla on siniset silmät. Turkki on vaalea paitsi naamioväritystä on kasvoissa, korvissa, jaloissa ja hännässä. Birma on luonteeltaan ystävällinen, seurallinen ja rauhallinen ja viihtyy hyvin lasten ja muiden lemmikkien kanssa. Birmasta on olemassa 20 erilaista värimuunnosta.

Pyhä birman rotumääritelmän löydät täältä: http://www.birma.fi/filet/rotumaaritelma.pdf

Värimuunnoksiin voit tutustua täältä: http://www.birma.galleria.fi/kuvat/V%E4rimuunnokset

Pyhä birman kissa ry:n sivuille pääset täältä: http://www.birma.fi/index.php

TARU PYHÄSTÄ BIRMASTA

Birman synnystä kerrotaan vanhaa tarinaa Himalajan vuoriston Lao-Tsun temppelistä, jossa palvottiin kultaista, safiirisilmäistä Tsun Kyan-Kse jumalatarta. Temppelissä asui vanha pääpappi Kittha Mun-Ha ja hänellä oli valkoinen kissa nimeltä Sinh. Eräänä yönä tempeliin hyökättiin ja pääpappi sai surmansa. Muut papit rukoilivat jumalattarelta apua. Pääpapin kissa Sinh asettui kuolleen isäntänsä ruumiin päälle ja käänsä katseensa kohti jumalatarta. Pian kissan turkki sai kullanhohtoisen värin ja kissan silmät muuttuivat safiirinsinisiksi, aivan kuin jumalattarella. Kissan kasvot, korvat, jalat sekä häntä saivat Burman hedelmällisen maan värityksen. Ainoastaan tassut, jotka koskettivat kuollutta ylipappia säilyivät valkoisina, puhtauden ja hyvyyden värisinä. Tämä loi tarun pyhän birman valkoisista tassuista. Jumalattaren merkin saatuaan papit ryhtyivät puolustautumaan  ja ajoivat vihollisen pois. Myös muut temppelin kissat saivat saman värityksen kuin Sinh. Sinh taas jäi uskollisesti kuolleen isäntänsä päälle, kunnes menehtyi ja vei isäntänsä sielun paratiisiin. Taru kertoo, että aina kun pyhä kissa kuolee, vie se kuolleen papin sielun ikuisuuteen.